Tunnen sinut jokaisessa hetkessä
ja joka ikisessä sanassani kannan
rakkautta sinua kohtaan, jolle puhkesin kukkaan -
kerran piikkini pudotin, aavikkoruusu.
Kastelethan hellästi, jotten huomaasi kuole
ja samoin sinua huolin, luoksesi kaipaan
riisumaan kaikki vanhat alkusyntimme pois.
Luomaan enkelinsiivet
ja valloittamaan taivaat.
Koska tiedäthän sinä, rakkaani:
tämä on romanssi
syntynyt, kasvanut näinä satoina vuosina.
Ja yhä, kuin yhdessä aloimme,
on veresi veressäni.
Meidät ikiyö huumaa
ja palaa maailma.
maanantai, 29. kesäkuu 2020
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.