Tunnen sinut jokaisessa hetkessä 
ja joka ikisessä sanassani kannan
rakkautta sinua kohtaan, jolle puhkesin kukkaan - 
kerran piikkini pudotin, aavikkoruusu. 
Kastelethan hellästi, jotten huomaasi kuole
ja samoin sinua huolin, luoksesi kaipaan
riisumaan kaikki vanhat alkusyntimme pois.

Luomaan enkelinsiivet
ja valloittamaan taivaat.


Koska tiedäthän sinä, rakkaani:
tämä on romanssi
syntynyt, kasvanut näinä satoina vuosina.

Ja yhä, kuin yhdessä aloimme, 
on veresi veressäni.
 
Meidät ikiyö huumaa
ja palaa maailma.