"Pimeyttäkö minä pelkäsin vain
vai itseäni siellä pimeässä?"
 
***
 
Toisinaan yksinäisyys ja yö
vääristävät mielen
niin kieronkavalankauniiksi,
että sitä toivoisi pahan unen jo olevan ohi.
Aamun ensi säteiden
koskettavan sälekaihtimien reunoja.
Hiipivän hiljaa seiniltä
ihonvalkealle.
 
Luoden mestariteoksensa
valon voitosta varjosta
puhtaalle, kuulaalle kanvaasille -
näytöksi yleisölle yön
joka juuri nytkin hengittää
sen sydämen puhtautta.
 
Pohtien.