Kauniisti makaa kesänpäivän kanssa
syksyn katkeransuloinen henki.
Taipuvat oljet, kaatuvat korret -
ne luonnolle ovat vain renki.
Tupien punaisten takana metsämaat
vielä laulavat kesäistä lauluaan:
uhrilahjat pyhimmilleen jättävät
jumalten muinaisten kansat.

Kun pian auroran tanssiessa taivaalla/
pian saapuvat pimeät tähtiyöt.
Lehdet puiden kukittavat maan,
kun alkaa syksyn vaativa aika.
Taika siinä on, luonto kun kuolematon
jokavuotista sykliään toistaa.
Kiertoansa loistaa, tämä elämän pyörä,
jonka omistamme itsekin, unissa
ja valveilla.