Tulee tanssittua rannoilla unohduksen, toisinaan.
Rannoilla unen ja toden, toisinaan.
Aalloille antauduin vapaana, kuin virta,
mikäli ne kulkeutuivat mereltä rantaan.

Hiekkaan painoin muistokseni suudelman.
Huuliltani maistoin syvänmeren suolan.
Keskikesän aattona taiat nousevat pintaan,
henget täyttävät metsät -

käyvät jumalat päällä maan.

Ja todella tuolloin öisin yöttömin unelmoin
kahdesta kruunupäisestä rakastavaisesta, 
toisensa niin hellästi ottavasta. 
Näin heillä puvut metsien usvasta.
Luonnon vehreät kirkot ja koskemattomat vedet
taas pitkän kuolon jälkeen kutsuvat kokemaan.

Upottae murheeni menneet merten almanakkaan
käyn jälleen syvemmälle Ahdin virtaan.