Sentään sinut tuulessani tunnen
vaikken edes varjonasi missään
käydä kenties voida voisi
takaa hiljaisen maan. 
Ja takana avaruuden aistin
sinut lähelläni vielä:
on kuin ei olemassa oisi 
toista maailmaa. 
En laula mertenaaltoin alta
enkä värikkäänä loista
silti muistoissa kai synnyinmaani kukitan. 
Ja sinut aina tiesin, joka vierelläni kuljit
ainiaan ja takaa ajan
vielä rakastan.