Toiveet ovat putoavia veden pintaan
ja jossakin kohtalo on kuiskaava yöhön kolmasti:
odottaen sitä hetkeä, jolloin katseesi saa sieluni/
nielaisee minut sinun Charybdis.
 
Kuin valkohai saisi valkyrian
tai todellisuuden aallot
jotka keinuttavat kevyttä venettäni
meressä, josta kerran kasvoin
kukkimaan rantasi laitaan.
 
Rentukoita rinnassani, seireeninä suvessa
jos laulaa vielä saisin tämän yhden laulun.
 
Missä toiveeni, tuo kauas kadonnut tunne?
 
Se tekee itsestään marttyyrin.
 
Katoaa iltaan.