Silloin lumi teki enkeleitään sinulle.

Huoriksi vuoteisiisi
ja arpiasi nuolemaan.

Koskemaan sydäntäsi syvältä sisältä päin
ja luomaan mieleesi uusia viiltoja.

Minä kysyin, olinko liian kallis muusaksi -
voisinko olla helpompi ja halvempi,
jopa kyvykkäämpi ja pornompi,
mikäli lähtisin runoilemaan.

Ja  sinä nauroit,
Oi' kuinka sinä nauroit.

Poltit taiteeni, revit kirjani:
sait nousemaan sisäisen Babyloniani vihan.

Harmi että olit niin kaunis.

Kesä teki keijujaan sinulle.

Muka painamaan minua alas,
vaan rakas, minä olen jumalatar.

Ja tämä on terapiaa
vailla traumoja.

Henkinen uudelleensyntymä

Fenix nousemassa ylös haudastaan.

Naispuolinen Lazarus,
sitä minä olen.