Ja minä itken sinun vuoksesi, prinsessa.

Neiti suru, tyhjyys ja aika.
Huuliltasi eilinen ja silmistäsi tuleva
vievät lopputtomaan pimeyteen ja iättömään hehkuun.
Laaksosi kuolevat, kyyneleesi hukkuvat
etkä enää herää kukkiesi itkuun.
Sinä elät nykyisyyden kuvana
tässä kamalassa maailmassa
josta hyvyys haluaa lähteä kotiin.

Kauneutesi palaa pois -
kuolet hypotermiaan
eivätkä lapsuuden satusi yhtä ole
kuin väistämätön, kipeä totuus.

Tämä sydämetön päivä jää ikävöimään jälkeesi
tulevan huomisen nauraessa kosmista nauruaan nurkan takana.