Aamunkoitto maalasi taivaan
ja niin kauniisti käyn neitosena ristini alle.
Kirjani palaneena, helmani lyhyenä:
Palaneen luun, tulenkatkuinen.

Pakanallisen ristini alle
minä matkaan tekemään
herroilleni yhtä hyvää

kuin he polttivat minut kerran.

Pimeyden ristini.
Kerettiläisyydestäni roikuin.

Hirttivät kerran, jos toisen
ja nyt kaulallani vain huulesi.
Hiuksissasi sormeni, kieleni lihastesi päällä.

Suudelma ihollasi on
taatun enkelin tekemä.
Ja me saavumme yhdessä
uuden aamun satamaan.

Ehkä minä olen tyttösi, Lucifer.
Ehkä minä olen tyttösi, Lucifer.
Ehkä minä olen tyttösi, Lucifer.

Ehkä minä olen moderni versio.

Noituuden.

Lilithin ja Eevan.