Kuinka kaatuvat pienet aallot ylle
hahmon yksinäisen, piinatun.
Kuinka kauan itkiessään suurempiensa perään
unohtavat sydämensä, suojansa.
Kuinka henki alla kuohuvien aaltojen
se vasta yksinäinen on
vaikka roolinsa tietää kyllä.

On tuo rooli kuoleman kylmistä kylmin,
kun se niin kyltymätön on.

Ei luoksensa ilo, onni -
ei edes euforia löydä.

Tässä elämässä ratkaisevat vain haudat ja himo.

Seksuaalinen melankolia.
Hauras makaa lautasella porttojen.

Tiet ovat auki. Tiet ovat auki.

Nyt veistä viillä,
nyt lihaa nyhdä.