Pikkusisko, pikkusisko
nukahda jo kehtoosi.

Tyttö pieni, tanssi, tanssi -
tuonen juureen tiesi vain johtaa.

Kivun läpi. Kalman kautta
kohtaloasi jo kuule.

Kuule, kelle kellot soivat:

Kuka rakastuu ja ken kuolee.
 

Kolkutat ikuisten unien maille
korpinluita kiinni kutreillasi
ja vielä viattomat silmäsi kyselevät
lapsenomaisella katseellaan,
kuinka painajaisia paetaan.

"KuINkA paINaJaiSiA PaetAaN?¿"
Ethän kysy siskoltasi.

Äitisi sanojasi jo kavahtaa.

Sukusi tuntee tiedon painon,
ehkä ikävöi ja parahtaa.



Kaulassa kiertyy silkkihuivi,
kuin hienoin, kaunein hirttonauha.

Kuinka nähdä uni kaunis,
kun todellisuus on murha.

Ja jossain syvän hämärissä paholainen hymyilee.
 

Saa hän viedä tytön nuoren.
 
Ei toinen koskaan pääse taivaaseen
vaan luitansa vain nuolee.
 

Ja ah' kuin kaunis lopetus,
tässä tämän sadun opetus:

Vihaa puhtautta ja hyvyyttä
viallinen, kaoottinen 
pahuus.