Aux étoiles

Fr0m wonderland with l0ve

2026-08-28T12:10:00+03:00

Puhtoiset pyykit

parvekkeella - edellisyön vieraan jättämä sikari.

Sydän teräskiveä, mutta tyydytetty:

Mielikuvituskin valmiina loikkaamaan.

Aggrotechia ja absinttia jäillä,

vaikka tilasinkin kahvilasta

vaniljalattea.

Valkoiset pillerit tarjoittimen päällä -

menolippu ihmemaahan varmistui

alastomuuden auvoin.

Valkoisia kaneja virtaa

edestakaisin vilkkailla kaduilla

ja irvikissan neuvot klassisesti

pysäyttävät ajan -

tunnen ajattomuuden.

Maailma palaa - kosmos putoilee ylleni,

vaikka minäkin olen vain matkustaja.

Hulluksi väitetään:

Ettäkö tässä selväjärkisten maailmassa

täysin viattomana säilyisin?

Huhupuheita.

Rakkaus taas on päivänselvä tosiasia

jo jollekulle muulle,

neuvoisin käyntiä Aliisan kodissa:

Siellä ovet ovat pieniä,

magia kukoistaa

ja vielä parhaassa (pahimmassa?) tapauksessa

saa(ttaa) menettää päänsäkin

aivan täysin.

Papitar

2026-08-28T12:09:00+03:00

Kannan mieleni sinun kainalosi poukamaan/
ja rintani painan kiinni toisen rinnan luita -
kuulen sydänten sykkeiden kanavaa
ja varma olen - täällä ei ole muita.

Kuin kaksi yhdessä sykkivää pulssia
vannoen palvovansa Venus Ishtaria
ja kunnioittamassa Inannaa,
uhrialttarillaan.

Veresi on katoavaa luonnonvaraa
ja tänä yönä olen kohtalosi papitar:

Kuolla pois iättömien tähtien alla,
siinä on jotakin koskettavaa -
peräti poeettista.

Ruokin sinua, kuin emo lintujen
ja pesen puhtaaksi, pyhimpään pukuusi puetan.

Vielä viimeisen kerran takaan suudelman/
huulillesi, annan rakkauden taian.

Ja katoava olet pois, kun synkin sysiyö.

Kirjoitan hopean ihollesi,
sana kerrallaan.

Ja enkeli taivaan, vain runo

2026-08-15T04:20:00+03:00

Katastrofin aallon partaalla
disturbian tunne muuttuu aidoksi armoksi
autuaan kohdatessa valon enkelit/
jäävät syntisimmät palamaan.

Liekithän polttavimpia ovat nykyisin,
kun on luonnonkin lankeamus niin aitoa.

Kuten tuolloin muinoin aikoinaan,
paloivat pahat sanat.

Ja hyvät jäivät kärsimään
vääristä herroistaan.

Taivaastapäin katseltuna Mother Earth nyt
on, kuin halveksittu portto.

Pyhiä kolminaisuuksiaan tekevät nykyään
enää oppinut kansakunta.

Jumalten lähdön jälkeen
jäi taakse vain raiskattu maa,
joka kurittaa itseään
rikkein.

Kuinka surullista on,
kuinka kaiken se virtaavan vapauden
kahlehdittavakseen saa peto:

Ihminen.

Tuhat Ave Mariaa ja paria coctailia myöhemmin
tapaan miehen, joka piirsi
kosmisuuksia, kuin Jumala.

Hän kuiskaa korvaani saatanan
ja satakuusitoista muuta pirua,
jotka jo kulkevat maan päällä,
kuin airueet.

Ja rakastavaisia leikkivät -kuin joutsenparit -
leviatan merten tulisten
ja benemoth maan.

Kansojen tahtoa muokkaavat valheet
ovat aina sovelias illuusio
lampaille/
kukille ketojen.

Ei, tämä ei ole saarna.

Tämä ei ole kohtalon sanoma.

Ennenäyksikin sanoma lienee niin julma,
etta parasta kirjata ylös:
tämä on runo.

Dystooppinen unenikuva,
koristeellisesti lausuttuna.

Ja jos kirjoittajallaan on maanpäälliset siivet
kaipa hän on ne pois riisuva
ennen loppua.

Cravity

2026-08-15T04:16:00+03:00

Vahvasti anestesoitu sydämeni
on ollut kadotuksien kaltainen
itseydelleni tuntemato olento,
mahdollisesti E.T.
Ja elämä syö minuuttani, hitaasti nai
sieluani sen pohjattomaan loppuun
kuun paistaessa, kierosti paljastaen
kolmannentoista tunnin,
joka kerran sieluni oli.

Ja vuodan sinulle, vuodan sinulle.
Palan sinussa, kuin vangittu jumalatar
olisi yksin jätetty tyhjiöön -
valtakunnastaan erossa.

Kerran kun kihlasit sen rakkauden:
Uskostani, synneistäni puuttuvan valon.

Tätä kaikkea minä nyt olen:

Kirkuva kaaokseni,
vain valokuva.

K0rr00si0

2026-08-15T04:16:00+03:00

Infektio sydämeni tunteellisissa huoneissa
saa tarrautumaan vaaleanpunaisiin valheisiin.
Myrkytys veressä leviää ja sairauttani kannan
korkekorkoisin bootsein.

Näin ruokin hirviöitäni
ja he naivat
minuuttani.

Lopputulos on lethal ja rukoilenkin öisin
enkeleitäni lankeamaan,
koska vuoteessani on kylmä -
vaikka verhoudunkin valkoiseen,
niin luokseni ei tule
edes mystistä vierasta.

Ei muuta, kuin kuolema.

Luissani kylpee uuden elämän alku:
tämä kirottu bakteeri
käy lihani kautta naimisiin.

Ja jossain juhlitaan taas häitä -
shampanjaiset vaniljankuvat
ja kiimainen pitsi.

Korroosion saapuminen syö mieltäni kuin
tuhoava tuli.

Infektio sydämeni pimeällä puolella,
puhkoo sielun, syö ruumiini
ja jättää jälkeensä
viehkoja valheita.

Ne seuraavat valkoista kaniaan
myöhäiseen yönpimeään
maistaen makeaa.

Haluten lisää, ja lisää,
myrkkyä.

Ja minun aperitiivini
ruokkii sairauteni kulmia
syöden minut elävältä,
pumpaten minut kuiviin.
Näin toimii sydämeni,
kehoni viimeinen petturi.

Annathan minulle sata Ave Mariaa,
mennessäni vielä heidät huorin.

Oodi huomisen syksylle, joka saa

2026-08-05T10:03:00+03:00

Kaunis valhe hälvenee,
kuin syksyn lehdet, putoavat
kyyneleet taivaan kasvoilta,
joilla rakkauskin kasvoi kerran
ja lohdullinen ilta hämärän
silloin sydämemme saa
kietoa yöntummaan seittiin
kun kesä lankeaa.

Amorin alainen tunne,
keskitettynä syvälle rintaan
tai tuo tuonelan takainen tunto -
nehän ovat kuin kaksoset -
iskee, suutelee ja vetää alleen
pimeän sydänyön
ja peittelee tulisin sävelin
sävystettyä sonaattiaan.

Ja saapuu kaikkien värien aikakausi,
lakastuvien kukkien viimeinen leposija.

Hiljainen kuolema kerryttää satoaan
ja on pian sadon korjauksen aika.

Juhlimme elämän taikaa
ja tomusta avaruuksien
otamme vastaan syysajan auringon.

Tämä on kosminen kierto,
so mote it be
and be blessed.

Seitain Noiduin

2026-07-31T13:17:00+03:00

Mereni, mieleni
aaltoliikkeet atlantiksen
vuosien kaltainen pyörre
merenkurkun aarre.
Loimuaa taivas-
palava tuli, kuin sieluni liekit/
hehkuu kaikkeuden valossa.
Laulujani laulan, kuin uhrilapsi
tieteen ja taiteen kehdossa.
Seidassa metsäin,
vuorten ja maan
olen itseyteni shamaanitar:
kummien polkujen kulkija.
On kehoni kasvanut
magiasta maan
ja rakkauteni,
sielujen alkemiaa.
Kemiallisista kaavoista,
elämän keitaista,
sademetsäin varjoista
ja usvasta olen:
näille laineille rantautunut,
itsestäni eheytynyt-
vuosien takainen.

Ei Katsettakaan

2026-07-07T11:40:00+03:00

Ei katsettakaan, ei ikinä,
sillä silloin pitäisi minun kerjätä, kuin rotta
ja sellaiseksi en syntyä voisi -
olen kosminen avaruus
ja prinsessa.

Kuin alas tulisikaan vajota,
koskettaa läpimätää "valontuojaa".

Tiedän teot, kas
kun sydämenne punnitaan.

Vain harva on keveämpi sulkaa.

¤10 years of poetry & tunes ¤

2026-07-05T07:25:00+03:00

Huomasin juuri, että olen ollut tälläkin sivustolla kirjaamassa runollisia aivohäiriöitäni ylös jo yli 10 vuoden ajan.

Ja kun tuntuu, että vasta tämän blogin perustin - näin se aika rientää, mitähän olen saavuttanut?

Toisella sivustolla on tullut kirjoitettua runoja jo kohta 25 vuotta eli se on jo aika saavutus näin "lyhyeen" ikääni. Kaipa tämä sitten onkin jotakin muutakin, kuin vain harrastus. Unelma, pakkomielle tai obsessio. Tiedä häntä.

Ainakin olen oppinut sen, että rakastan kirjoittaa. Tämä vuosi tosin on ollut tähän mennessä paljon edellisiä laiskempi tuotannollisesti, but the dance goes on...

Alhaalla joitakin suosikkikappaleitani tähän hetkeen,

taattua "synkkispoppia" tietenkin kaikki.

#Lovelove.

- Mina.

The Awakening - The Dark Romantics: https://www.youtube.com/watch?v=6lxMMEqOwz8

Cvlt Ov the Svn - I am Your Reckoning:https://www.youtube.com/watch?v=SUyGCfpiwYc

Wishborg - Apocalypse: https://www.youtube.com/watch?v=3d_KToDqyN0

The Cure - The Hanging Garden: https://www.youtube.com/watch?v=yEH5jReEkSk

Type O Negative - Anesthesia: https://www.youtube.com/watch?v=CcPT_vs1qc8

Kosminen Unelmoija

2026-07-05T07:23:00+03:00

Ja runoilija, tuo nälkäänsä uhkuva maapallo
sinä olet: sinut ottava on aikojen valta.

Sanataituruuta parhaimmillaan
nuo muinaiset, viisauden hieroglyfit -
iättömät kiroukset mustankipeät -
yöt ennen avaruutta,
kun saapuivat
alienit.

Ja luotiin maa kerran
titaanien tahdosta.
Virtasi laava ja kohosivat vuoret
äitini Gaian iholla.

Niin yllä kuin alla aina -
mikrokosmoksemme
makrokosmisessa
maailmankaikkeudessa
on kohtalon ja karman alla
elämän aika.

Kunnioita kaikkeutta -
se aina omansa ottaa.

Sydämet punnitaan viimeisenä:

Kevyt, kuin höyhen/
raskas, epäoleva.

Saapua paratiisiin jo elävänä taas on jo lahja.

Rakkautta kuuntele,
loitsija, laulaja.