sunnuntai, 30. joulukuu 2018

Ruusu nimeltä Candice


Ruusuja rinnoillasi muinoin ammoisina aikoina -
viime kesänä kukki armas luonto.
Kaikessa kauneudessaan huumasi herkimmätkin mielet
tuntea saattoivat he sieluissansa lumoa.

Minulla muistona on kerroksilla valkoisilla ihoni 
viillot eilisestä ja huomiseni arvet
ovat kantautuneet luokseni kuin kohtalon tuoksussa
ja kuullessani korvissani tutun kuiskeen
voin nimeen vannoa.


Olipa kerran aika kun minulla omanani oli
Ruusu nimeltä Candice, 
puutarhani villein, kaunein kukka, katala
jonka loisteen alle itseni
siunasin ja kirosin.

lauantai, 29. joulukuu 2018

Viaton

Oi sinä jumalaton armo,
kauneus joka aurinkoon katsoo, laskeutuu
ja takaisin halona sen heijastuu näiden kapisten silmieni pinnalle
minä otan syliini sinut ja sinun armosi
josta lumoudun minä keinutan
takaisin taivaisiin
läpi ikuisten porttien 
ja iättömien ruusutarhojen luo.
 

Kuulla, kuinka sydämesi laulaa luontoni kosketuksen alla
on ainoa tahto, jota minä haluan tietää sinusta.

Kerro sille sävelet, joita kertoa 
ja sanoillensa siivet, joilla nousta
lausumaan maailmalle veresi sanoma
ääneltään viaton.

keskiviikko, 26. joulukuu 2018

Hiljaisuus


Hiljaisuus on minun sanani, tapani kommunikoida.
Minun pelkoni, häpeäni kyy - kykyni jäädä muiden alle,
hautautua toisten sanojen virtaan 
kirjoittaa hiljaisuuden pirtaa
ja rakentaa sinne majani,
jossa viihtyisi ei itse hiljaisuus.

Ja katso, kavahdan itsekin huulteni kylmyyttä,
niiden tapaa sulkea itsensä umpeen -
ommella itsensa kiinni tavoin,
joka aina saa muut miettimään kuinka ovela piruni on.
Kuinka voimakas ja vahva, kuinka pelko muita kohtaan
voi saada valtaansa heikon sielun
ja hallita.


Ethän unohda minua vielä, olenhan hukassa.

Pidä vierelläsi tiellä ehkä huomiseen.


Hiljaisuus on minun kantapääni ja kuin Akilles:
pelkoni iskua kohtaan kaikkein voimakkain.

perjantai, 21. joulukuu 2018

Selene & Endymion

Minut hukuttaisitko unihiekkaan - 
kuun valossa rakastelisitko
sieluni iäisyyteen,
iättömään kuolemaan
lupaisitko lauseillasi minut.

Luolissa vuorten minä kohtasin sinut
ja katveessa kuutamon kajon
maailma palvoi kaarta yhteisen himon
ja yhteisen viisauden se 
tietään loi.

Sinä minut sokeaksi teet, kauneudesi varjolla -
otan unesi vastaan ikiaikaisen.

Ajatella mitä olisikaan kerran rakastua
kuin Selene ja Endymion.
 

lauantai, 15. joulukuu 2018

Silmissä mustaa unta



Silmissä mustaa unta/
maan ylle laskeutuu vaippa valkoinen.

Katse tyhjä, kuin pohjaton avaruus/
valkoinen lumi luomilla tähtinä sen.

Rakkaus osana kuukauden sinfoniaa/
eikä kukaan sydäntä kaaoksen valjasta.

Kuiskaa mieli, ethän rakasta/
luonto toistaa sen tragediaa.
 

Komediaa tämä on, silkkaa teatteria/
näyttämöllä varattu liput on kahdelle.

Kaksi hullua yhdessä, kuten luvattu on/
tyyninä lupautumatta toisille.

Silmissä mustaa unta/
lumi valkoinen luomilla tähtinä sen.

Katse varma kuin itse ikuisuus/
pohjaton avaruus, rauhallinen.

 
 
  • Blogikuva